Radan korkeus nousi yhdeksäänkymppiin, vaikka radan ensimmäinen este 95cm. No, ehkä vähän pelokkain mielin lähdettiin siitä liikenteeseen ja sehä sujui oikein hienosti, paitsi kunnes huono olo päätti tehdä itsestään show'n.
Tokavikalla esteellä Santtu ei meinannut hypätä, vaan jouduin käyttämään raippaa vähän reippaammin. Ponihan loikkasi sitten hurjalla loikalla ja vaikken pudonnut, meinasin yrjötä siitä kaulan ohi. Päätin lopettaa kesken ja vietin Santerin karsinassa reilun tunnin verran harjaukseen aikaa. Oltiin molemmat kuitenkin tyytyväisiä että päästiin edes alussa loikkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti